Tänään minulla oli ilo ja kunnia kuvailla pienen Helena-neidin joulukortteihin kuvat. Tyttö oli valloittava kuvattava ja hymyili kuvaajalle aina kun kamera ei ollut edessä. Onhan se musta mötikkä totta tosiaan pelottava juttu joten sille ei hymyillä. Mutta muille totta kai! Siitä huolimatta kuvat onnistuivat ja perhe kuulostaa olevan tyytyväinen. Tässä pari parasta otosta.
Tämä kuva kuulema lähtee painoon, tosin siinä on minun nimen tilalla totta kai perheen nimet!
Rakastan käsitellä kuvia vähän överiksi. Rakastan myös mustavalkoisia kuvia joten pakko oli tästä yhdestä tehdä sellainenkin versio.
Huomenna minulla on kunnia kuvata pienen tyttövauvan joulukorttikuvat. Tänään testasin lahjapakettien kanssa huomiselle idoita. Tykkään hyvin yksinkertaisista jutuista ja näissä vaihtoehdoissa ei ole muuta kuin paketit ja valot. Huomenna lapsen lisäksi kuviin tulee vielä vähän enemmän väriä. Mutta tässäpä vaihtoehdot. Mitkä on suosikkisi?
Vaihtoehto 1.
Vaihtoehto 2.
Vaihtoehto 3.
Oma suosikkini on kyllä vaihtoehto 1. Siinä on oikea tunnelma, sävy ja sopivasti kaikkea.
Lähipiiriimme syntyi syksyn aikana uusi jäsen, poika. Olin jo pitkään haaveillut, että teen jollekkin lahjaksi vaippakakun joten nyt pääsin vihdoin tositoimiin. Poika on jo kastettukkin ja kakun teostakin on yli kuukausi, mutta nyt vasta saan aikaiseksi vilauttaa sitä täällä. Tekovaiheesta en tietenkään älynnyt ottaa kuvaa.. Ainoa kuva onkin juhlapaikalta, ristiäisistä. Tässäpä siis..
PAULIN VAIPPAKAKKU
Vaippoja tähän meni melkein sata. Rullasin jokaisen kerrallaan ja kuminauhan laitoin ympärille. Kerroksia halusin kolme, jotta saan mahtumaan kaiken "sälän" sen ympärille. Kakun sisällä on runkona raidallinen pussilakana. Ympäriltä löytyy tutteja, sukkia, harsoja, Sophia-kirahvi, tyynyliina ym pientä. Kortiksi tekaisin tuollaisen pienen norsun. Lahjan saaja ei vielä tästä mitään ymmärtänyt mutta taisi se kelvata silti koko perheelle.
Tätä oli mukava tehdä ja oli mukava yllättää vauvan perhe! Näitä siis teen jatkossakin jos lähipiirissä syntyy vauvoja!
Olen jouluihminen ja onnellinen siitä. Meni muutama vuosi, ettei koko joulu kiinnostanut. Se johtui siitä ettei äitiä enää ole. Mutta nyt olen osannut tänä ja viime vuonna nauttia joulusta täysin rinnoin. Aloitan fiilistelyn lokakuun aikana. Nyt marraskuun aikana olen tehnyt jo joulukortit, ostanut kummilapsille ja tätitettäville lahjat ja paketoinutkin ne. On ensimmäinen joulu, kun en osta aikuisille mitään, enkä itsekään odota mitään lahjoja. Jos jotain tarvin niin voin sen kyllä sitten itse ostaa. Tällä hetkellä en kylläkään tarvitse mitään erikoista.
No mutta niihin joululauluihin. Alan kuuntelemaan joululauluja jo tosiaankin lokakuussa. Ajattelin liststata tähän viisi suosikkiani. Niillä kaikilla on nimittäin jokin sanoma joka koskettaa erittäin paljon itseäni. Moni niistä saa myös itkemään ♥. Kuunnelkaa!
Konsta Jylhän joululaulu
Tätä kuunnellessa tulee itku..
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton, äidin haudalle valon hän suo.
Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa: koska joulun hän saa,
koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin?
Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,on kuin puuttuisi siunaus sen.
Suvi Teräsniska - Lapsuusjoulu
Tämä nyt vaan on realistinen biisi tämän hetkisestä elämästäni.
Isän lämmittämän,
saunan höyryävän, kuusen oksin pihkaisin.
Äiti askareissaan, leipoi pipareitaan.
Nyt on poissa kummatkin.
Niin paljon miten siitä mä antaisin,
jos lapsuusjouluun löytäisin tien.
Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin.
Ne jotka nyt haudalle vien.
Tulkoon joulu
Tähän lauluun tutustuin yläasteella, kun esitimme tämän joulujuhlasta. Siitä lähtien tämä on ollut ehdoton ykköseni. Kuuntelen tätä joskus myös kesällä! Etenkin Suvi Teräsniskan laulamana tykkään tästä todella!
Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan, pääskööt vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.
Antti Tuisku - Rukous
Ei ole varsinainen joululaulu, mutta kätkee sisälleen tietynlaisen joulutunnelman.
Ei hätää, minä en ole sitä tekemässä. Uskon, että kaikki ketkä tätä lukee ymmärtää mistä vloggaamisessa on kyse. Vai? No, jos ei ymmärrä niin lyhyesti ja ytimekkäästi; videobloggaus.
Itse olen tutustunut tähän maailmaan aika hiljaittain, mutta silti minulla on jo muutama lemppari kenen videoita seuraan Youtubessa. Niinpä ajattelin jakaa teillekkin muutaman, niin näette mistä tykkään ja toivottavasti kohta sinäkin tykkäät!
ILONAJULIA
Kaksi 16-vuotiasta (kyllä, olen 25!!!) vloggaa elämästään, ostoksistaan, arjestaan ja niin edelleen. Tytöt ovat reippaita ja näitä videoita katsellessa mietin usein omaa nuoruuttani. Vaikkei teiniajoista nyt niin kauan vielä ole niin on nykynuorison elämä täysin erilaista kuin silloin, ainakin videoiden välityksellä. Laittaako oikeasti kaikki alle täysi-ikäiset vloggaajat aina iltaisin seuraavan päivän kouluvaatteet valmiiksi?? Minä en tehnyt sitä ikinä...
EMMYMADEINJAPAN
Ooh, tällä Emmyllä on vain niin yksinkertaisesti suloinen ääni ja ääntämys englanniksi, että voisin katsoa jo pelkästään sen takia.. Olen käsittänyt että hän siis asuu amerikassa, mutta on japanista kotoisin. Videoiden idea on se, että ihmiset ympäri maailmaa lähettää hänelle oman maan herkkuja joita Emmy sitten syö ja kuvaa ja kertoo mielipiteensä. Emmyllä on myös muunlaisia ruokavideoita, mutta ehdottomia lemppareita nämä maisteluvideot on vaikkei näissä oikeasti mitään katsottavaa saatika järkeä ole.
SOIKKU
En tiedä miksi ylipäätään videoiden katsominen on niin jännää, mutta ehkä olen vain niin utelias luonne, että haluan tietää mitä toiset ihmiset tekee. Soikkua seuraan siksi, että hänellä on usein "oikeatakin" asiaa. Ja vaikkei aina olisikaan niin Soikun positiivinen elämän asenne, tarinat eläimistä ja elämästä on kiinnostavia.
Tässä kolme, ei siis missään järjestyksessä nämä. Näiden lisäksi seuraan toki paljon muutakin, mutta näin muutaman mainitakseni, tässä nämä. Lisää seuraavissa postauksissa.
Kolmen vaalennuskerran, yhden värjäyksen ja yhden hopeakäsittelyn jälkeen pääni näyttää siltä miltä sen ehkä pitää näyttääkkiin. En ole koskaan ennen ollut vaalea hiuksinen, mutta elämässä pitää ottaa riskejä eikä sitä muutenkaan pidä ottaa vakavasti. Joten tällä tyylillä mennään nyt jonkin aikaa. Itse olen tyytyväinen, enemmän kuin tyytyväinen. Tästä kiitos kuuluu kampaamo UniQ:lle.
ENNEN
JÄLKEEN
Ps. Paino junnaa 89kg:ssa ja se on erittäin turhauttavaa.
Kipeän selän takia nukuin melko pätkissä nähden outoja unia. Uniin kyllä saattoi vaikuttaa se, että ennen nukahtamista katsoin elokuvan Gravity.
Itse elokuva oli ihan hyvä, tosin loppu oli vähän töksähtävä ja useasti mietin että olisiko se mahdollista oikeasti? Näyttelijäsuoritukset olivat hyvät, tosin tuohon ei montaa roolia ole tarvinnut palkata. Leffa oli siis hyvä mutta erittäin ahdistava. Tai ainakin minua ahdisti kovasti etenkin niissä kohdissa kun astronautti leijaili irtonaisena pitkin avaruutta. Miettikää oikeasti jos olis tuollaisessa tilanteessa?! Ugh.. Ja jotenkin ahdisti päähahmon puolesta se, että pääseekö se takaisin koskaan maahan. Tosin sen verran realisti olen, että tietäähän sen miten leffoissa aina käy.. Tai sitten ei?
Mutta siis, suosittelen kyllä katsomaan. Hienosti tehty elokuva, useasti jäinkin miettimään että miten se on kuvattu. Tämä elokuva taisi saada 7 oscar ehdokkuutta viimeksi?
Musiikilla on aina ollut suuri merkitys elämässäni. Sen kautta olen iloinnut ja surrut, tuntenut ikävää ja nauttinut elämästä. Ajattelin listata tähän tämän syksyn viisi eniten kuuntelemaani biisiä Spotifyssä. Muutama sananen jokaisesta ja linkki, jotta sinäkin voit kuunnella ja tutustua! Nämä ei ole missän tärkeysjärjestyksessä.
Tarviikö ysäri esittelyä? Ysäribiisejä kuunnellessa on aina nostalginen fiilis. Voi muistella ala-asteen ihania mehudiskoja ja sitä jännitystä jos joku poika katsoi silmiin iik.
Koko syksy on yhtä kuolinpäivän muistamista. On niin moni joka on syksyllä lähtenyt.. Niinpä tätä biisiä kuunnellessa muistelen kaikkia läheisiä jotka ei enää tässä lähettyvillä ollekkaan.
Tästä tulee hyvälle tuulelle. Tämän tahdissa on myös mukava kävellä ulkona! Tutustuin tähän ihan vasta vaikka onkait tämä radioissa jo soinut tovin aikaa.
♥
Näiden lisäksi Suvi Teräsniskan Joulun henki soittolista on aika kovassa käytössä koska joululauluja täytyy alkaa kuuntelemaan jo näin marraskuun aikana. Vihaan marraskuuta ja tätä pimeyttä. Loka-marraskuun aika on myös tosiaan kuolinpäiviä "täynnä" joten äkkiä tästä vuodenajasta pois. Joulu saa jo tulla. Joululevyt hyllystä ja spotify laulamaan, nyt!
Olen useita vuosia ollut ylipainoinen. Nuorena harrastin mm. tanssia joten silloin olin ihan normaali. Kun muutin pois kotoa, alkoi kehossakin tapahtua. Enää ei tullut syötyä säännöllisesti ja terveellisesti eikä uudessa kaupungissa ollut mitään uutta harrastustakaan. Kun vuonna 2009 kevät talvella sain diagoosin huonoon olooni, en tajunnut silloin mitä kaikkea sairaus aiheuttaisi. Olin jo tuolloin n.70 kg painoinen. Kun uusi lääke ei tehonnutkaan kilpirauhaseeni, paino jatkoi nousuaan. Samalla oireilin voimakkaasti; oli väsymystä, aikaansaamattomuutta ja ruokahalu oli suuri. Söin väsymykseeni ja suruuni. Ja se alkoi näkyä painossa. Ensin painoin 80kg kunnes kerran vaa´alle noustessa se näyttikin jo 90kg. Silloin päätin että koskaan en saa painaa yli 100kg. Vuosia oireilin edelleen, välillä oli parempia jaksoja. Eräs tammikuu-helmikuu arvoni olivat liikatoiminnalla. Oli energiaa ja tahtoa. Pistin ruokavalion uusiksi ja aloin liikkua. Kävin muutamia kertoja zumbassa ja vesiliikunnassa. Lenkkeilin pakkasellakin. Vaa´an lukema alkoi lähteä alaspäin. Matallimmillaan se näytti 88kg. Olokin oli hyvä. Mutta sitten kilpirauhanen teki taas temput ja olo laski voimakkaasti. Olin jälleen rankan väsymyksen, palelun ja aikaansaamattomuuden kourissa. Pää oli koko ajan sitä mieltä että juuri näin ei pidä syödä ja pitäisi liikkua enemmän. Mutta fyysisesti olin niin väsynyt etten jaksanut ajatella asiaa.
Tämä kuva on toukokuussa 2014. Painoin 103kg.
Tiedättekö miltä tuntuu kun menet lääkäriin, ihan minkä asian vuoksi tahansa.. Aina syy on se että olet lihava. Olen joutunut usealle lääkärille sanomaan, että luulevatko he etten tajuaisi olevani läski?! Minulla ei ole hyvä olla tässä kropassa mutten yksinkertaisesti jaksa enää yrittää. Ensin pitäisi saada terveys kuntoon ennen kuin aikoo mitään muuta. Kukaan ei uskonut minua. Sain aina kuulla, että terveellisemmin pitää syödä ja liiku ja tee sitä ja tee tätä. Kukaan ei ottanut koskaan tosissaan sitä väsymystä ja aikaansaamattomuutta mitä minulla oli.. Se oli surullista ja samalla todella ahdistavaa.
Viime keväänä en voinut katsoa itsestäni otettuja kuvia. En myöskään ole voinut katsella amerikassa otettuja kuvia. Näytän niissä kauhealta. Paino oli tuolloin 103kg ja turvoksissa olin kuin ilmapallo.. Pääsin vihdoin maaliskuussa ensimmäisen kerran oikealle lääkärille. Ensimmäisellä käynnillä otettiin vasta kokeita joten uutta lääkitystä en heti saanut käyttööni. Kesäkuun alussa menin jälleen vastaanotolle ja sain uuden lääkkeen muutaman muun lääkkeen lisäksi. Tuolloin minua hoitanut lääkäri sanoi, että kun elokuussa tavataan, olet laihempi. En uskonut.. Ajattelin että kukaan voi noin vain alkaa laihtua.. Varsinkin kun oli vielä oireita. Mutta niin vain alkoi käymään. Muutaman viikon lääkkeen syönnin jälkeen ostin uuden vaa´an. En uskonut lukemia kun astuin sille. Muutamassa viikossa oli lähtenyt 4kg. Ajattelin että se johtuu vaa´asta. Kävin viikottain vaa´alla ja joka kerta se näytti uusia lukemia. Tällöin en tehnyt elämän tavoissani minkäänlaisia muutoksia.
Tämä kuva on otettu alkusyksystä. Painoin silloin n.94-95kg.
Kun alkusyksystä kävin lomareissulla siskon luona, sain sieltä potkua karkin syönnin vähentämiseen. Sen jälkeen olen syönyt karkkia ja herkkuja vain kerran viikossa. Alku oli todella vaikeaa mutta kun pahimman yli pääsi niin nyt on jo yllättävän helppoa. Tätä kirjoittaessani syön karkkia, koska tänään minulla on karkkipäivä! ;) Tosin nykyään en voi syödä enää niin paljon kuin ennen, tulee ällöähky nopeammin. Mutta sehän ei haittaa.
Nyt, marraskuussa 2014 olen siirtynyt XXL vaatteista kokoon XL. Yhdet XL housutkin ovat jo hieman isot ja niitä saa nostella koko ajan. Itse en pudotusta huomaa muuten kuin vaatteista. Minusta peilistä katsoo vieläkin sama ihminen. Toki on totta se, että kun on paljon pudotettavaa niin se ei vielä näy vaikka kiloja olisi lähtenyt jo yli kymmenen.
Nyt, marraskuussa 2014.. Eilen 6.11 punnitsin itseni ja vaaka näytti 89kg. Olen jälleen uudella kymmennellä.
Kesäkuussa painoin 103kg -------- nyt marraskuussa 89kg. Vielä on pitkä matka sinne jonnekkin, mutta kiirettä ei ole. Ensimmäinen välitavoite on 80kg ensikesään mennessä. Sen jälkeen 75kg ja sitten 70kg. Mitenkään laihaksi minä en halua, mutta haluan olla normaalin kokoinen.
Sen tiedän, että karkkia en aio jatkossakaan syödä kuin kerran viikossa. Ruokavalio pitää saada vielä kuntoon, jotta se tukee painonpudotusta. Liikuntaa en harrasta juuri ollenkaan tällä hetkellä, mutta olen ajatellut sen niin, että kaikkea ei voi kerralla saada. Ensin ruokavalio kuntoon, sitten liikunta mukaan.
Tästä on hyvä jatkaa.. Suunta on vain alaspäin! Uutta kuvaa minusta ei tällä hetkellä ole, mutta täytyy pian sellainen ottaa. Ehkä odotan vielä muutaman kilon..
Olen aivan koukussa Netflixiin aivan kuten moni muukin tässä maassa ja muuallakin. Vuorotyö sotkee vähän aikatauluja joten ihan joka ilta en sentään katsele ja uppoudu netflixin maailmaan. Mutta vapaapäivinä se on hyvä kaveri jos haluaa olla ajattelematta mitään sen suurempia.
Tällä hetkellä koukutuksessa on Jälkiä jättämättä (The Killing). Olen nyt kaksi tuotantokautta katsonut ja kolmatta juuri aloittelemassa. En halua spoilata näitä sarjoja, joten en kerro niistä sen tarkemmin. Suosittelen kuitenkin katsomaan tämän mikäli dekkarit ja muut rikostarinat kiinnostavat. Ilmeisesti maikkari on joskus näyttänyt tämän sarjan televisiostakin. Televisiota seuraan niin vähän joten tämä on silloin mennyt aivan ohi.
Tätä ennen katsoin sarjan Orphan Black ja nyt olen koittanut selvittää onko tälle jatkoa ja jos on niin missä. Aivan mahtavan koukuttava sarja tämäkin. Edelleen liikutaan näissä hämärissä sarjoissa jossa rikokset ja kuolemat ovat pääosassa.
Käsi ylös kuka ei ole nähnyt OITNB:ä? Eli siis kyseessähän on Orange is the new black. Vankilasarja naistenvankilasta. Tämäkin oli erittäin koukuttava ja toivottavasti tälle tulee vielä jatkoa.
Näiden lisäksi olen toki katsonut silloin tällöin jonkun elokuvan. Suomalaisia sarjojakin sieltä löytyy jokunen mutta ne samat löytyy meillä dvd-hyllystä joten enemmän tulee ulkomaalaisiin elokuviin ja sarjoihin tartuttua.
Vielä loppuun täytyy ihmetellä ja kysyä, mitä tapahtui Cake Boss:lle?! Olin aivan koukussa tähän Buddy Valastron kakkuohjelmaan ja kesken kaiken se poistettiin Netflixistä?! Minulla jäi moni kausi vielä katsomatta. Pitäisi varmaan kirjoitella sähköpostia jollekkin ja kysyä miksi sarja ykskaks poistettiin. Nyt joudun tyytymään Instagramiin ja Cake Boss:n kuviin siellä.. Toivottavasti vielä jostain nään jaksoja jatkossa..
