Opettelen syömään.

Niin siinä näköjään jossain vaiheessa elämää käy, että ihminen joutuu opettelemaan syömistä. Ei siis varsinaisesti fyysisesti, kyllä mulla purenta ja nieleminen sujuu ;) Mutta siis se, mitä suustasi laitat. 

Ennen olin mahdoton herkuttelija. Tein vain ruokia jotka olivat "jotain erikoista ja hyvää". Söin karkkia lähes joka päivä, limpparia myös. Sairastin samaan aikaan ja tulos oli 103kg. Nyt tässä "uudessa elämässä" painon laskiessa söin jo terveellisemmin. En syönyt herkkuja kuin kerran viikossa, limpparia melkein joka päivä. Painon pudotus tyssäsi.

Nyt liityin nimeltämainitsemattomaan (koska en halua mainostaa vielä..) painonhallintaohjelmaan. Kuulin siitä paljon hyvää ja sen ideologia on juuri sitä samaa mitä minä olen viimeisen puolen vuoden aikana koittanut opetella. Eli syömään oikein. Juju on juuri siinä että syöt tarpeeksi. Minä olen tähän mennessä syönyt liian vähän. Nyt minulla on tavoitteena melkoinen määrä kaloreja päivässä.. Se tuntuu paljolta, mutta nyt kun kirjoitin tulevan viikon ruokia ylös grammoineen ja kaloreineen niin ei se niin paljolta tunnukkaan. Moni voi vierastaa juuri sitä että pitää olla tarkka. Laskea kaloreita ja punnita grammoja. Olen kuullut kokemuksia ja ajattelen samoin käyvän itselleni. Nimittäin.. Kunhan kroppa ja pää tottuu uuteen ateriarytmiin, niin homma alkaa sujua luonnostaan eikä tämän jälkeen tarvitse erikseen enää punnita tai miettiä mitään kaloreita. Se jos mikä on pidemmän päälle puuduttavaa hommaa.

Ihan lyhyesti sanottuna tästä ruokavaliosta. Se on aivan normaali! Normaalia kotiruokaa, on leipää, maitoa, gluteenia.. Kaikkea tavallista! Ei tarvitse olla maidottomalla tai gluteenittomalla tai sokerittomalla tai tai tai. Aion testata tätä ja mieleni on siihen valmis. Odotan innolla huomisaamua. Aion myös opetella kolmivuorotyöläisen ruokarytmiä. Siihen minulla on selkeät ohjeet!

Lisään nyt myös liikuntaa, koska minulla on syntynyt siihen into ja nyt flunssan jälkeen on jopa ikävä salille. Huomenna lähden aloittelemaan kevyesti nyt viikon tauon jälkeen. Lepopäiviäkin pidän ja herkkupäiviä myös! Jos jotain lähtee kieltämään niin siinä käy huonosti!

Näillä ajatuksilla kohti uutta arkea!

♥:nunnu

Jumissa

Tiesin, että tämä vaihe tulee jossain vaiheessa. En vain tiennyt että se turhauttaa ja pelottaa näin paljon. Paino ei putoa. Ei ole pudonnut joulun jälkeen. Ja se oikeasti pelottaa. 

Miksi se nyt jumittui? Johtuuko kaikki siitä, että aloin liikkumaan? Menikö aineenvaihdunta sekaisin? Minulta kuitenkin löytyy monenlaisia sairauksia, joten sotkiko liikunta jotenkin nyt jotakin? Erittäin turhauttavaa ja tuntuu että tekis mieli vaan itkeä. Sortunut en ole herkkuihin kuitenkaan. Olen jatkanut elämääni ihan normaalina. Syön samallalailla kuin aiemminkin painon pudotuksen ohessa. Ongelmakohtia on toki paljon, kuten kasvisten syönti ja säännöllinen ateriarytmi (koska kolmivuorotyö on vaikea tähän yhdistää) Mutta en tiedä mistä saada apua? Haluaisin jonkin sortin ravintovalmennusta tai valmiin ruokapäiväkirjaohjeen. Mistään sellaista apua ei saa? Tai ainakaan google ei sitä kerro.

Minun liikkuminen tarkoittaa sitä, että olen käynyt salilla polkemassa kuntopyörää n.30min. Sen jälkeen olen saattanut tehdä muutamia muitakin liikkeitä, mutten koskaan niin että niistä tulisi hiki. Suurin hiki tulee pyöräillessä. Voiko muka näin lyhyessä ajassa esim. reisilihakset kehittyä niin että niiden kasvaessa paino ei putoaisi vaikka muuten pienenisi? Äh. Tahdon vain vaa´an lukeman pienemmäksi. Yksinkertaista. Enkä todellakaan tiedä mitä tekisin. Tuntuu niin, miten sen nyt sanoisi, paskalta. On nimittäin semmoinen homma, että kun pudotat paljon painoa niin toki muut ihmiset sen huomaavat. Ja nyt kun se ei putoa, niin ärsyttää kun jatkuvasti kaikki kyselee "paljonko nyt" ja niin edelleen. Eihän kukaan pahaa tarkoita, mutta pahalta se tuntuu..

Itsetunto on nyt kyllä matalalla. Kolahduksia tulee kun joku manaa lihavuuttaan vaikka oikeasti on ihan normaalipainoinen ja hyvännäköinen. Kolahduksia tulee kun katsoo peiliin, en hymyile itselleni niinkuin pari kuukautta sitten. On sentään jotain positiivistakin tapahtunut, olen vähän jo koukussa tuohon liikkumiseen! En ole varmaan kymmeneen vuoteen nauttinut liikunnasta mutta nyt minulla on jo ikävä salille, voi flunssa mene pois. Mutta toisella olkapäällä istuu sitten se piru joka miettii että liikuntako tämän jumin aiheuttaa. Mene ja tiedä, mutta olen kyllä pettynyt.

No, tästä kirjoituksesta ei varmaan saanut mitään selkoa. Tämä oli lähinnä tämmöistä purkausta, jotta olo helpoittuisi edes vähäsen.. Tekisi mieli huutaa!!!

Askarrellen.

Ihan hävettää myöntää, että en ole koskenut askartelutarvikkeisiin varmaan vuoteen. Tai ainakaan kertaakaan tässä asunnossa. Muutostakin tulee kohta vuosi. No, nyt kun vietän aikaani ja vapaitani täällä flunssan kourissa, niin aattelin tehdä jotain. Kaksi päivää olen katsonut Netflixiä joten nyt oli vuoro kädentaidoille. Tänään vuorossa hamahelmet.

Vain tämä kettu päätyi kuvattavaksi saakka. Seuraavaa inspiraatiota odotellessa. Pinterest on muuten oiva inspiksen herättäjä, käykäähän tutustumassa :)

What does the fox say?

Nyt lähden takaisin aivastelemaan tästä koneelta. Nähdään!

♥:nunnu

Arki

Pitkien pyhien jälkeen on vihdoin alkanut arki. Oikeastaan se ei näy omassa elämässäni muuten kuin siten, että töissä on enemmän asiakkaita. Toisaalta nautin kyllä niistä hiljaisista pyhistä kun vain "oma väki" oli koolla. Mutta ei mitään moittimista nyt arjen tullenkaan ole.

Oma arki on täyttynyt töistä, iltaa, aamua, iltaa ja yötä ja sitä samaa rataa.. Kotona ei ole siivottu aikoihin kun aina olla ristikkäin vapaalla ja sitten kun se ainoa yhteinen vapaa tulee niin ei huvita siivota. Tai jos ollaan useampi päivä vapaalla samaan aikaan niin yleensä lähetään johonkin. Kotona olen ottanut aika iisisti ja nauttinut kotoilusta. Tämä vuoden aika on niin passeli siihen että sohvan nurkassa saa pötköttää viltin alla villasukat jalassa, polttaen kynttilöitä ja netflixiä kuluttaen. Nautin! 

Lisäksi olen mm. leiponut perunarieskoja, jotka maistuivatkin kamalalta koska mies oli tehnyt pottumuussin jossa oli sipulia!!! No, söin minä muutaman mutta..

Lisäksi kävin männä viikolla kolmesti salilla. Olen ylpeä itsestäni että jaksoin pyöräillä niin pitkään!!! Minun kunto kun on ihan oikeasti todella huono kun en ole vuosiin evääni mihinkään liikauttanut. Mutta nyt, minä nautin liikkumisesta! Ja hyvässä seurassa tietenkin!

Nyt viikonloppuna vietin ykkösvapaata joten olin toki IPK:n kotipelissä. Huonosti kävi tässä lauantain pelissä mutta..

Sunnuntain peli olikin jo paljon parempi pelillisesti ja tunnelmaltaankin. Hyvä IPK ja minun veli ♥!

Kuvat jälleen puhelimella otettuja koska en ole jaksanut ladata kameraa. Kamala ihminen. Täytyisi ihan ryhdittäytyä ja lähteä kameran kanssa uloskin kuvailemaan kun nyt ei ole ollut sellaisia "virallisia" kuvauksia. Kameraparka kohta pölyttyy kun en käytä sitä. Häpeän..

♥:nunnu

Vapaapäivän viettoa edelleen

Tultiin tänään kotiin reissusta. Pakkasta on mukavasti ja minähän siitä tykkään. 

Olen nyt alkuvuodesta alkanut löytää ehkä vihdoin sen jonkinsortin liikuntainnon. Sen juuri joka on ollut vuosikausia hukassa. Mutta nyt kun sitä omaa hyvinvointiaan haluaa vaalia ja kuntoa parantaa ja siinä samalla laihtua niin jotain oli tehtävä. Niinpä olen aloittanut saliharrastuksen, joka tällä hetkellä painottuu lähinnä kuntopyörään ja juoksumattoon. Lihaksiin aion keskittyä sitten vähän myöhemmin. Aika hyvä fiilis tämänpäiväisestä! Toki nyt jaksaa eri tavalla kun on virkeä niin henkisesti kuin fyysisesti. Tosin nyt illalla olen ihan poikki ja on ihana vaan maata mies vieressä kynttilän valossa ja katsoa aivottomana televisiota.. Mutta mutta.. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Vielä huominen vapaata ja aion nauttia siitä täysin rinnoin!

Kuvat otettu jälleen iPhone 6:lla :)

Vapaalla

Ai että olen nauttinut. Viisi vapaapäivää joista kolme takana. Niihin on mahtunut hyvää ruokaa, herkkuilta, pikku lenkkejä ja joka päivä päiväunet. Melkein joka päivä olen mennyt valmiiseen ruokapöytään, tosin yks ilta tehtiin peltipizzaa iltapalaksi. 

Tänään maanantaina piinapäivät vihdoin ovat ohi kun DNA aukaisi liittymäni tähän iPhoneen. Kyllä meinasi tuntua sunnuntai pitkältä.. Mutta niin vain selvisin ja nytpä onnellisena bloggaan tällä puhelimella ihan testimielessä. Huomenna siintää kotimatka mutta vielä on onneksi pari päivää vapaatakin jäljellä joten rentoa oloa on tiedossa. See you!