Itsetehdyt DONITSIT

Oh nam! Olin jo pidemmän aikaa katsellut donitsiohjeita netistä. Kun vihdoin sain hommattua itselleni donitsivuoan, niin päätin ryhtyä leipomaan! Ja olipa helppoa! Taikinan teko ja paistaminen oli ohi alle puolessa tunnissa! Jäähdytin näitä aikalailla tunnin ja nyt ne on jähmettymässä. Oh nam!

Tässäpä ohje joka on täältä!

Helpot donitsit uunissa

n. 30 kpl minimuffinipellillä tai n. 12 kpl normaalikokoisella muffinipellillä

Aineet:

0.5 dl öljyä

1.25 dl piimää

1 kananmuna

1 dl sokeria

0.5 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0.5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

Lisäksi:

n. 50-100 g voita

n. 1 dl sokeria

(n. 1-2 tl kanelia)

Ohje:

Sekoita öljy, piimä, muna ja sokeri kulhossa sekaisin. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää nesteiden joukkoon. Sekoita sekaisin, mutta älä vaivaa.

Öljyä minimuffinipelti kevyesti. Laita taikina pursotinpussiin ja pursota taikinaa koloihin reilu puoleenväliin asti. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 6-7 min. Seuraa donitseja, äläkä kypsennä niitä liikaa. Valmis donitsi on keskeltä kevyesti painettuna kiinteä, mutta pehmeä. (Normaalikokoisella muffinipellillä pursota taikina donitsin malliseksi rinkulaksi vuoan koloihin = taikina on vuoan reunoilla ja keskellä on tyhjä aukko. Taikina leviää paistuessa ja keskusta umpeutuu, mutta voit avata sen paistamisen jälkeen esim. omenaporalla. Paistoaika tällöin hitusen pidempi eli uunista riippuen n. 8 minuuttia).

Jos haluat erittäin kosteat ja maukkaat donitsit, sulata niitä varten 100 g voita. Dippaa donitsit kuumaan voihin heti uunista oton jälkeen parin sekunnin ajan. Laita donitsit ritilän päälle jäähtymään ihan hetkeksi. Pyörittele pallot sokerissa tai kaneli-sokerissa. Jäähdytä. Nauti.

Jos et käytä donitsin pinnalla sokeria, vaan teet donitseille erillisen kuorrutteen, ei donitseja välttämättä tarvitse dipata voihin uunista ottamisen jälkeen. Tällöin riittää, että voitelet donitsit voilla esim. pullasutia apuna käyttäen uunista ottamisen jälkeen. Voita tarvitaan tällöin vähemmän (n. 50 g). 

Kuorrutin omani maitosuklaalla ja koristeviivat tein valkosuklaalla. Menin nyt sieltä mistä aita on matalin ja ensi kerralla haluankin kokeilla kinuskikuorrutetta!

Itse opin sen, että ensi kerralla enemmän voita ;) Nyt jäivät ihan vähän liian kuiviksi!

Tässäpä tuotos. Oh nam!

Maistuis varmaan sullekkin?

♥:nunnu

VALOKUVA

Osallistuin muutama viikko sitten eräällä kuvalla paikallislehden lapsiaiheiseen valokuvakilpailuun. No, nythän kävi niin köpelösti että minun ottamani kuva voitti! Toimittaja ei muistanut äänimääriä mutta kuva oli saanut 17% äänistä. Joku varmaan ajattelee, että se on vähän? Tai että vain paikallislehti? Itselleni tämä on iso asia sen takia että se oikeasti voitti! Ihan sama oliko kisa pieni vai iso ja oliko se paikallislehdessä mutta se voitti silti ja joku oli oikeasti äänestänyt sitä kuvaa! Se on minulle iso asia ja olen asiasta onnellinen ♥

Tämä pieni herra, Matias nimeltään on ystäväni lapsi ja minulla on ilo tulevaisuudessakin kuvata häntä. Olen tykästynyt tähän "pikku isäntä" kuvaan ja olikin hyvä että laitoin juuri sen kilpailuun. Tässä on sitä jotain, vaikka itse sanonkin. Mitään teknistä en kuvasta ala kertoa. Lisäksi löydän itse kuvasta paljon kritisoitavaa, totta kai kun se on itse ottamani kuva. Mutta itse kuvattava on ihana ja itse kuva on ihana, vaikka sen itse olenkin ottanut. Ei kai itsekehu haise? Heh.. No mutta, tässä tämä kuva vielä kerran (en muista olenko jo näyttänyt sen täällä).

Kiitos kuuluu Matiakselle ja Matiaksen perheelle :). Siksi voittamani 85e;n arvoinen valokuvaus menee tälle perheelle. En halua itseäni kuvauttaa studiossa joten joku muu voi olla kameran edessä kuin minä. Aion kyllä mennä mukaan kun kyseiset kuvat joskus otetaan. Aion seurailla valokuvaajan työskentelyä ja varmasti jotain aiheesta aion kysyäkin, kai se on sallittua, olenhan sentään voittaja?? Hehhe. No joo, mutta pointti oli se että KIITOS KAIKILLE JOTKA KUVAA ÄÄNESTIVÄT! 

♥

♥: nunnu

Muutama mukava blogi.

Ajattelin listata tähän muutaman mukavan blogin joita tällä hetkellä innolla seuraan. Jos joku teistä lukee blogeja niin mulle saa aina vinkata uusia! :)

Tässäpä muutama oma suosikkini:

White Trash Disease

Seuraan tätä blogia oikeastaan noiden ruokakuvien takia. Vaikken perustakkaan sellaisista fine dining hömpötyksistä niin silmille nämä kuvat ovat iloksi ja herkuksi!

Isyyspakkaus

Seuraan tätäkin blogia pääasiassa ruokakuvien ja arvostelujen vuoksi. Mutta tämän kirjoittaja kirjoittaa kyllä loistavasti myös lapsiperhe-elämästä! Mainio tyttö tällä bloggaajalla!

Too big to be me

Tätä blogia olen seurannut jo pidemmän aikaan. Fitnesjutut ei kylläkään kiinnosta mutta laihtuminen  kyllä muuten kiinnostaa. Toki tämä blogi on paljon muutakin ja esimerkkinä siitä rakentaminen. Bloggaaja on juuri viikko sitten muuttanut rakentamaansa taloon. Rakennusjutut on aina kiehtovia ja sisustusjutut toki myös!

Oi Mutsi Mutsi

Tässä blogissa on ihania kuvia, rehellistä puhetta, arkea.. Vähän kaikkea. Ja etenkin bloggaajan ihana poika Kaamos ja hänen kuvansa saavat hymyilemään! Tykkään blogista myös siksi että kuvissa näkee "ei niin normaalivartaloisen" asukuvia. Olipa nätisti sanottu :D

Pieni ihana

Käsitöitä, leipomuksia, ihania kuvia ja houkuttelevia ohjeita. Ei muuta tarvitse sanoakkaan!

♥

Voin listata näitä tulevaisuudessa taas vähän lisää, koska seuraan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin montaa blogia.

See you!

♥.nunnu

Jauhot purkissa.

Näin jo kauan aikaa sitten eräässä blogissa kivan lahjaidean jonka halusin toteuttaa. Nyt sille tuli oiva aika kun olin ystävieni kanssa pyjamabileissä. Vein molemmille "keksit purkissa"- lahjan. Ideana on se, että purkkiin laitetaan kaikki keksien kuiva-aineet ja purkin matkaan ohje mitä pitää kuiva-aineiden lisäksi laittaa, jotta kekseistä tulee keksejä. Selitin monimutkaisesti yksinkertaisen idean.. Jokatapauksessa tässä ohje :)

Tarvitset litran (1L) purkin, mielellään lasisen, jotta kerrokset näkyvät kauniisti. Pst.. Ikeasta saa näitä lasipurkkeja edullisesti!

3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1/4tl suolaa
2,5dl kaurahiutaleita
1,5dl rouhittua taloussuklaata
1,5dl fariinisokeria
1dl sokeria
165g värikkäitä m&m karkkeja 

Sekoita aluksi vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola kulhossa. Laita seos ensimmäisenä eli alimmaiseksi puhtaaseen purkkiin ja kaurahiutaleet seuraavaksi. Ole varovainen ettei ainekset pääse kovin sekoittumaan vaan jäävät selviksi kerroksiksi. Lisää sitten rouhittu suklaa, fariinisokeri, sokeri ja lopuksi päälle m&m-karkkeja niin etten ilmaa jää kannen ja aineiden väliin.

Omissa laitoin niin, että sekoitin fariinisokerin ja tavallisen sokerin keskenään ja laitoin ne ennen suklaarouhetta ja m&m karkkeja. Tämännäköisiä tuli minun purkeistani :)

Purkkien kylkeen kiinnitin narulla pienen ohjelappusen jossa luki  näin:

Lisää vain 1 muna ja 100g voita. Sekoita ja pyörittele pellille palloiksi. 

Paista 175 asteessa 10-12min. 

Saajat olivat lahjoihinsa tyytyväisiä ja yllättyneitä. On aina mukava antaa toiselle jotain itsetehtyä!

♥:nunnu

Alkuperäinen ohje löytyi TÄÄLTÄ!

Herkuttelusta

Luin äsken mielenkiintoisen blogikirjoituksen, joten päätin tulla tänne vähän omia ajatuksia rustailemaan.. Tästä klikkaamalla pääset Anun kirjoitukseen.

Herkuttelu. Tuo monen ihanan ihmisen ihana pahe. Oli minunkin. Painosanalla oli. Täytyy sanoa, että olen itsestäni ylpeä että pääsin sokerista eroon. Tai no, en minä siitä kokonaan ole päässyt enkä aio päästäkään. Mutta sen runsas vähentäminen on ollut niin iso juttu elämässäni, että olen siitä ylpeä!

Itse lopetin jokapäiväisen herkutellun syksyllä, ollessani siskon luona ruotsissa. Jostain syystä minun on aina helpompi aloittaa juuri tuollaisen elämäntapamuutokset, kun en ole kotona. Niinpä söin siellä lomalla ollessani kerran viikossa karkkia ja se tapa jäi. Alkuun minulla oli todella vaikeaa. Söin aiemmin karkkia ja herkkuja joka päivä! Miettikää! Se on hiton paljon. Ja yks kaks kun lopettaa niin kyllä siitä vieroitusoireita tulee! Luojan kiitos että olin päättäväinen. Vieroitusoireiden iskiessä oli niiiiiin lähellä etten sorru mutta sitten se fiilis mikä tulee kun pystyykin kieltäytymään! Se on niin siisti tunne! Itselläni vieroitusoireina pahimpina oli ehkä levottomuus. Kun makeanhimo iski, en pysynyt paikallani. Se, että tiesin keittiön kaapissa olevan karkkia, ei ainakaan helpottanut tilannetta mutta toisaalta taas se pisti panoksia peliin. Minä vain sitkeästi kielsin. Vaikka kuinka tunsin levottomaksi itseni niin pistin purukumin suuhun ja koitin keksiä muuta tekemistä. Vaihtoehtoisesti taas tein hyvän ruisleivän itselleni ja nautin sen. Makean himo unohtui. Kotoa pois lähteminen auttoi myös vaikeimpina hetkinä. Tuota vaihetta kesti muutaman viikon. Söin karkkia kerran viikossa, mutta itse karkkipäivän jälkeen oli yllättävän helppo taas päästä "ei herkkuja"-päiviin kiinni. Kun vaan jaksaa pysyä lujana. Ja vaikka välillä mieli keksii kaikenlaisia syitä miksi voisi ottaa, niin ei pidä lähteä mielen mukaan vatvomaan asiaa. 

Myönnän, että olen sortunut muutamia kertoja. Mutta sortumispäivät ovat olleet yleensä juuri karkkipäivän jälkeisenä päivänä. Voin rehellisesti kertoa että en ole edes huonoa omatuntoa potenut jos olen sortunut. Olen vain ajatellut, että huomenna jälleen ruotuun. Luojan kiitos toistaiseksi on vielä tapahtunut niin. Eli maksimissaan olen syönyt karkkia kaksi päivää peräkkäin PAITSI...

Lomaviikko, viime viikko. Meni aivan överiksi. Ja se harmittaa vieläkin. Ensimmäistä kertaa tunsin pahaa oloa henkisesti siitä että söin huonosti. Ja se sai miettimään.. Ikäänkuin loma mikään syy olisi herkutella melkein joka päivä?! Ei todellakaan. No, virheistä oppii joten seuraavan loman koittaessa tiedän olla ankarampi ja tiukempi itselleni. Ruotuun palaaminen näyttää kuitenkin onnistuvan helposti. Karkkia ei tee edes mieli, koska sitä sai viimeviikolla liikaa. Seuraavan kerran herkuttelen lauantaina. Päätetty on ja sitä on hyvä odottaa..

Moni on kysynyt minulta miten olen onnistunut tässä. Voin kertoa muutaman tärkeän asian. Ensinnäkin, älä totaalikiellä mitään! Mitä enemmän kiellät, sitä enemmän tekee mieli. Kun asian ajattelee niin, että "ensi lauantaina sitten, sitten se maistuu vielä paremmalta ja silloin olen ansainnut herkut" pahoista ajatuksista pääsee eroon. Ja kun siihen karkkipäivään on kuitenkin oikeasti lyhyt aika. Mutta entä sitten jos kieltäytyisi kokonaan, pitäisi niin sanotun karkkilakon? No, minä en sellaisesta ehjin nahoin selviäisi mutta onnea vaan niille jotka siinä on mukana.

Toisekseen.. Yksi asia kerrallaan. Elämäntapamuutos ei ole elämäntapamuutos jos pistät kerralla kaikki uusiksi. Ei sellaista muutosta jaksa kukaan tervejärkinen. Hyvin pian huomaat, että olet entisessä takaisin? Eikös niin? Itse aloitin homman niin, että ensin terveys kuntoon, sitten herkut vähemmäksi, sitten liikunta kehiin ja lopulta ruokavalio muutos. (Tämä siis aikavälillä elokuu-maaliskuu). Tällä hetkellä olen tuossa "liikunta kehiin" vaiheessa. Nyt sitten opettelen syömään oikein  ja se jos mikä on vaikeaa! Painohan minulla ei tällä hetkellä ole pudonnut, mutta se voi johtua juuri siitä että olen alkanut liikkumaan. Lihaksiin voi kertyä nestettä ja muutenkin ne voivat alkaa kehittyä. Tärkeintä on kuitenkin se, kuka ja mikä peilistä katsoo. Tärkeintä on myös se, että vaatekoko pienenee ja senttejä lähtee vyötäröltä. Minun on vaikea ymmärtää ettei se vaaka kerro kaikkea. Se onkin nyt se seuraava juttu mitä lähden opiskelemaan, itseäni ja sitä kuka peilistä katsoo. Vaa´alla aion käydä  seuraavan kerran vasta viikkojen päästä mutta mittailla aion viikottain.

Tästä tuli nyt tällainen sekava postaus, mutta toivottavasti joku ymmärsi pointin.. Ihan tämän postauksen kunniaksi minulla on pätkiskakku jääkaapissa hyytymässä, mutta ei itselleni. Perjantaina aion tehdä saman kakun uusiksi joten lauantaina sitten pääsen sitä maistamaan! Namii!

♥:nunnu