Itsetehdyt DONITSIT

Oh nam! Olin jo pidemmän aikaa katsellut donitsiohjeita netistä. Kun vihdoin sain hommattua itselleni donitsivuoan, niin päätin ryhtyä leipomaan! Ja olipa helppoa! Taikinan teko ja paistaminen oli ohi alle puolessa tunnissa! Jäähdytin näitä aikalailla tunnin ja nyt ne on jähmettymässä. Oh nam!

Tässäpä ohje joka on täältä!

Helpot donitsit uunissa

n. 30 kpl minimuffinipellillä tai n. 12 kpl normaalikokoisella muffinipellillä

Aineet:

0.5 dl öljyä

1.25 dl piimää

1 kananmuna

1 dl sokeria

0.5 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0.5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

Lisäksi:

n. 50-100 g voita

n. 1 dl sokeria

(n. 1-2 tl kanelia)

Ohje:

Sekoita öljy, piimä, muna ja sokeri kulhossa sekaisin. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää nesteiden joukkoon. Sekoita sekaisin, mutta älä vaivaa.

Öljyä minimuffinipelti kevyesti. Laita taikina pursotinpussiin ja pursota taikinaa koloihin reilu puoleenväliin asti. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 6-7 min. Seuraa donitseja, äläkä kypsennä niitä liikaa. Valmis donitsi on keskeltä kevyesti painettuna kiinteä, mutta pehmeä. (Normaalikokoisella muffinipellillä pursota taikina donitsin malliseksi rinkulaksi vuoan koloihin = taikina on vuoan reunoilla ja keskellä on tyhjä aukko. Taikina leviää paistuessa ja keskusta umpeutuu, mutta voit avata sen paistamisen jälkeen esim. omenaporalla. Paistoaika tällöin hitusen pidempi eli uunista riippuen n. 8 minuuttia).

Jos haluat erittäin kosteat ja maukkaat donitsit, sulata niitä varten 100 g voita. Dippaa donitsit kuumaan voihin heti uunista oton jälkeen parin sekunnin ajan. Laita donitsit ritilän päälle jäähtymään ihan hetkeksi. Pyörittele pallot sokerissa tai kaneli-sokerissa. Jäähdytä. Nauti.

Jos et käytä donitsin pinnalla sokeria, vaan teet donitseille erillisen kuorrutteen, ei donitseja välttämättä tarvitse dipata voihin uunista ottamisen jälkeen. Tällöin riittää, että voitelet donitsit voilla esim. pullasutia apuna käyttäen uunista ottamisen jälkeen. Voita tarvitaan tällöin vähemmän (n. 50 g). 

Kuorrutin omani maitosuklaalla ja koristeviivat tein valkosuklaalla. Menin nyt sieltä mistä aita on matalin ja ensi kerralla haluankin kokeilla kinuskikuorrutetta!

Itse opin sen, että ensi kerralla enemmän voita ;) Nyt jäivät ihan vähän liian kuiviksi!

Tässäpä tuotos. Oh nam!

Maistuis varmaan sullekkin?

♥:nunnu

VALOKUVA

Osallistuin muutama viikko sitten eräällä kuvalla paikallislehden lapsiaiheiseen valokuvakilpailuun. No, nythän kävi niin köpelösti että minun ottamani kuva voitti! Toimittaja ei muistanut äänimääriä mutta kuva oli saanut 17% äänistä. Joku varmaan ajattelee, että se on vähän? Tai että vain paikallislehti? Itselleni tämä on iso asia sen takia että se oikeasti voitti! Ihan sama oliko kisa pieni vai iso ja oliko se paikallislehdessä mutta se voitti silti ja joku oli oikeasti äänestänyt sitä kuvaa! Se on minulle iso asia ja olen asiasta onnellinen ♥

Tämä pieni herra, Matias nimeltään on ystäväni lapsi ja minulla on ilo tulevaisuudessakin kuvata häntä. Olen tykästynyt tähän "pikku isäntä" kuvaan ja olikin hyvä että laitoin juuri sen kilpailuun. Tässä on sitä jotain, vaikka itse sanonkin. Mitään teknistä en kuvasta ala kertoa. Lisäksi löydän itse kuvasta paljon kritisoitavaa, totta kai kun se on itse ottamani kuva. Mutta itse kuvattava on ihana ja itse kuva on ihana, vaikka sen itse olenkin ottanut. Ei kai itsekehu haise? Heh.. No mutta, tässä tämä kuva vielä kerran (en muista olenko jo näyttänyt sen täällä).

Kiitos kuuluu Matiakselle ja Matiaksen perheelle :). Siksi voittamani 85e;n arvoinen valokuvaus menee tälle perheelle. En halua itseäni kuvauttaa studiossa joten joku muu voi olla kameran edessä kuin minä. Aion kyllä mennä mukaan kun kyseiset kuvat joskus otetaan. Aion seurailla valokuvaajan työskentelyä ja varmasti jotain aiheesta aion kysyäkin, kai se on sallittua, olenhan sentään voittaja?? Hehhe. No joo, mutta pointti oli se että KIITOS KAIKILLE JOTKA KUVAA ÄÄNESTIVÄT! 

♥

♥: nunnu

Muutama mukava blogi.

Ajattelin listata tähän muutaman mukavan blogin joita tällä hetkellä innolla seuraan. Jos joku teistä lukee blogeja niin mulle saa aina vinkata uusia! :)

Tässäpä muutama oma suosikkini:

White Trash Disease

Seuraan tätä blogia oikeastaan noiden ruokakuvien takia. Vaikken perustakkaan sellaisista fine dining hömpötyksistä niin silmille nämä kuvat ovat iloksi ja herkuksi!

Isyyspakkaus

Seuraan tätäkin blogia pääasiassa ruokakuvien ja arvostelujen vuoksi. Mutta tämän kirjoittaja kirjoittaa kyllä loistavasti myös lapsiperhe-elämästä! Mainio tyttö tällä bloggaajalla!

Too big to be me

Tätä blogia olen seurannut jo pidemmän aikaan. Fitnesjutut ei kylläkään kiinnosta mutta laihtuminen  kyllä muuten kiinnostaa. Toki tämä blogi on paljon muutakin ja esimerkkinä siitä rakentaminen. Bloggaaja on juuri viikko sitten muuttanut rakentamaansa taloon. Rakennusjutut on aina kiehtovia ja sisustusjutut toki myös!

Oi Mutsi Mutsi

Tässä blogissa on ihania kuvia, rehellistä puhetta, arkea.. Vähän kaikkea. Ja etenkin bloggaajan ihana poika Kaamos ja hänen kuvansa saavat hymyilemään! Tykkään blogista myös siksi että kuvissa näkee "ei niin normaalivartaloisen" asukuvia. Olipa nätisti sanottu :D

Pieni ihana

Käsitöitä, leipomuksia, ihania kuvia ja houkuttelevia ohjeita. Ei muuta tarvitse sanoakkaan!

♥

Voin listata näitä tulevaisuudessa taas vähän lisää, koska seuraan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin montaa blogia.

See you!

♥.nunnu

Jauhot purkissa.

Näin jo kauan aikaa sitten eräässä blogissa kivan lahjaidean jonka halusin toteuttaa. Nyt sille tuli oiva aika kun olin ystävieni kanssa pyjamabileissä. Vein molemmille "keksit purkissa"- lahjan. Ideana on se, että purkkiin laitetaan kaikki keksien kuiva-aineet ja purkin matkaan ohje mitä pitää kuiva-aineiden lisäksi laittaa, jotta kekseistä tulee keksejä. Selitin monimutkaisesti yksinkertaisen idean.. Jokatapauksessa tässä ohje :)

Tarvitset litran (1L) purkin, mielellään lasisen, jotta kerrokset näkyvät kauniisti. Pst.. Ikeasta saa näitä lasipurkkeja edullisesti!

3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1/4tl suolaa
2,5dl kaurahiutaleita
1,5dl rouhittua taloussuklaata
1,5dl fariinisokeria
1dl sokeria
165g värikkäitä m&m karkkeja 

Sekoita aluksi vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola kulhossa. Laita seos ensimmäisenä eli alimmaiseksi puhtaaseen purkkiin ja kaurahiutaleet seuraavaksi. Ole varovainen ettei ainekset pääse kovin sekoittumaan vaan jäävät selviksi kerroksiksi. Lisää sitten rouhittu suklaa, fariinisokeri, sokeri ja lopuksi päälle m&m-karkkeja niin etten ilmaa jää kannen ja aineiden väliin.

Omissa laitoin niin, että sekoitin fariinisokerin ja tavallisen sokerin keskenään ja laitoin ne ennen suklaarouhetta ja m&m karkkeja. Tämännäköisiä tuli minun purkeistani :)

Purkkien kylkeen kiinnitin narulla pienen ohjelappusen jossa luki  näin:

Lisää vain 1 muna ja 100g voita. Sekoita ja pyörittele pellille palloiksi. 

Paista 175 asteessa 10-12min. 

Saajat olivat lahjoihinsa tyytyväisiä ja yllättyneitä. On aina mukava antaa toiselle jotain itsetehtyä!

♥:nunnu

Alkuperäinen ohje löytyi TÄÄLTÄ!

Herkuttelusta

Luin äsken mielenkiintoisen blogikirjoituksen, joten päätin tulla tänne vähän omia ajatuksia rustailemaan.. Tästä klikkaamalla pääset Anun kirjoitukseen.

Herkuttelu. Tuo monen ihanan ihmisen ihana pahe. Oli minunkin. Painosanalla oli. Täytyy sanoa, että olen itsestäni ylpeä että pääsin sokerista eroon. Tai no, en minä siitä kokonaan ole päässyt enkä aio päästäkään. Mutta sen runsas vähentäminen on ollut niin iso juttu elämässäni, että olen siitä ylpeä!

Itse lopetin jokapäiväisen herkutellun syksyllä, ollessani siskon luona ruotsissa. Jostain syystä minun on aina helpompi aloittaa juuri tuollaisen elämäntapamuutokset, kun en ole kotona. Niinpä söin siellä lomalla ollessani kerran viikossa karkkia ja se tapa jäi. Alkuun minulla oli todella vaikeaa. Söin aiemmin karkkia ja herkkuja joka päivä! Miettikää! Se on hiton paljon. Ja yks kaks kun lopettaa niin kyllä siitä vieroitusoireita tulee! Luojan kiitos että olin päättäväinen. Vieroitusoireiden iskiessä oli niiiiiin lähellä etten sorru mutta sitten se fiilis mikä tulee kun pystyykin kieltäytymään! Se on niin siisti tunne! Itselläni vieroitusoireina pahimpina oli ehkä levottomuus. Kun makeanhimo iski, en pysynyt paikallani. Se, että tiesin keittiön kaapissa olevan karkkia, ei ainakaan helpottanut tilannetta mutta toisaalta taas se pisti panoksia peliin. Minä vain sitkeästi kielsin. Vaikka kuinka tunsin levottomaksi itseni niin pistin purukumin suuhun ja koitin keksiä muuta tekemistä. Vaihtoehtoisesti taas tein hyvän ruisleivän itselleni ja nautin sen. Makean himo unohtui. Kotoa pois lähteminen auttoi myös vaikeimpina hetkinä. Tuota vaihetta kesti muutaman viikon. Söin karkkia kerran viikossa, mutta itse karkkipäivän jälkeen oli yllättävän helppo taas päästä "ei herkkuja"-päiviin kiinni. Kun vaan jaksaa pysyä lujana. Ja vaikka välillä mieli keksii kaikenlaisia syitä miksi voisi ottaa, niin ei pidä lähteä mielen mukaan vatvomaan asiaa. 

Myönnän, että olen sortunut muutamia kertoja. Mutta sortumispäivät ovat olleet yleensä juuri karkkipäivän jälkeisenä päivänä. Voin rehellisesti kertoa että en ole edes huonoa omatuntoa potenut jos olen sortunut. Olen vain ajatellut, että huomenna jälleen ruotuun. Luojan kiitos toistaiseksi on vielä tapahtunut niin. Eli maksimissaan olen syönyt karkkia kaksi päivää peräkkäin PAITSI...

Lomaviikko, viime viikko. Meni aivan överiksi. Ja se harmittaa vieläkin. Ensimmäistä kertaa tunsin pahaa oloa henkisesti siitä että söin huonosti. Ja se sai miettimään.. Ikäänkuin loma mikään syy olisi herkutella melkein joka päivä?! Ei todellakaan. No, virheistä oppii joten seuraavan loman koittaessa tiedän olla ankarampi ja tiukempi itselleni. Ruotuun palaaminen näyttää kuitenkin onnistuvan helposti. Karkkia ei tee edes mieli, koska sitä sai viimeviikolla liikaa. Seuraavan kerran herkuttelen lauantaina. Päätetty on ja sitä on hyvä odottaa..

Moni on kysynyt minulta miten olen onnistunut tässä. Voin kertoa muutaman tärkeän asian. Ensinnäkin, älä totaalikiellä mitään! Mitä enemmän kiellät, sitä enemmän tekee mieli. Kun asian ajattelee niin, että "ensi lauantaina sitten, sitten se maistuu vielä paremmalta ja silloin olen ansainnut herkut" pahoista ajatuksista pääsee eroon. Ja kun siihen karkkipäivään on kuitenkin oikeasti lyhyt aika. Mutta entä sitten jos kieltäytyisi kokonaan, pitäisi niin sanotun karkkilakon? No, minä en sellaisesta ehjin nahoin selviäisi mutta onnea vaan niille jotka siinä on mukana.

Toisekseen.. Yksi asia kerrallaan. Elämäntapamuutos ei ole elämäntapamuutos jos pistät kerralla kaikki uusiksi. Ei sellaista muutosta jaksa kukaan tervejärkinen. Hyvin pian huomaat, että olet entisessä takaisin? Eikös niin? Itse aloitin homman niin, että ensin terveys kuntoon, sitten herkut vähemmäksi, sitten liikunta kehiin ja lopulta ruokavalio muutos. (Tämä siis aikavälillä elokuu-maaliskuu). Tällä hetkellä olen tuossa "liikunta kehiin" vaiheessa. Nyt sitten opettelen syömään oikein  ja se jos mikä on vaikeaa! Painohan minulla ei tällä hetkellä ole pudonnut, mutta se voi johtua juuri siitä että olen alkanut liikkumaan. Lihaksiin voi kertyä nestettä ja muutenkin ne voivat alkaa kehittyä. Tärkeintä on kuitenkin se, kuka ja mikä peilistä katsoo. Tärkeintä on myös se, että vaatekoko pienenee ja senttejä lähtee vyötäröltä. Minun on vaikea ymmärtää ettei se vaaka kerro kaikkea. Se onkin nyt se seuraava juttu mitä lähden opiskelemaan, itseäni ja sitä kuka peilistä katsoo. Vaa´alla aion käydä  seuraavan kerran vasta viikkojen päästä mutta mittailla aion viikottain.

Tästä tuli nyt tällainen sekava postaus, mutta toivottavasti joku ymmärsi pointin.. Ihan tämän postauksen kunniaksi minulla on pätkiskakku jääkaapissa hyytymässä, mutta ei itselleni. Perjantaina aion tehdä saman kakun uusiksi joten lauantaina sitten pääsen sitä maistamaan! Namii!

♥:nunnu

Loma loma loma loma

Olen nauttinut 100% ja täysin rinnoin. Sitä kun ei pätkätyöläinen tiedä milloin seuraavan lomansa saa pitää, niin pitää nauttia täysillä ja kerätä voimia tulevaan. Meidän loma alkoi lauantaiaamuna klo 7 kun käänsin toyotan keulan kohti etelää. Matka sujui rattoisasti "kahden pysähdyksen taktiikalla". Paitsi että sattui se legendaarinen ja vessahätä yllätti ennen kuopiota :D Joten pikainen pyrähdys tb:llä ja matka jatkui.

Oltiin Helsingissä iltapäivällä. Mellunmäkeen on niin helppo ajaa, kun viitostieltä nousee kehä III:lle ja siitä vain muutama kilometri niin ollaan perillä. Lauantai menikin löhötessä ja herkutellessa. Matkaväsymys painoi ;)

Hiihtoakin katottiin van ei pärjänny miehet

Ostin NewYorkerista housut ♥

Pulled Pork Tortilla

Sunnuntaiaamuna käänsin toyotan nokan kohti Vantaata ja siellä siijaitsevaa kirppistä. Löysin kyseiseltä kirppikseltä Iittalan emalikattilan. Siitä ei ole juuri nyt kuvaa, kun se parhtaillaan porisee hellalla sisuksissaan jauhelihakeittoa.. Käytiin myös Mellun kirppiksellä ja sieltä löytyi mm. lukemista.  

Maanantaina pakattiin kettureppu ja paineltiin metrolla keskustaan. Shoppailtiin, syötiin Burger Kingissä ja taas shoppailtiin. Iltapäivällä ajeltiin ratikalla katajanokalle ja astuttiin pikkulaivaan. Viking linen Mariella oli oikeasti pieni ja vanha, oli viimeinen kerta kun seilaan sillä (meidän matka maksoi 8e per nuppi) Oli kuitenkin ihan mukava reissu siitä huolimatta että merenkäynti oli kamala, oksensin koko yön mennessä ja tukholmassa minulla särki sen johdosta päätä koko päivän.

Tukholmassa käytiin syömässä pizzaa. (Olen syönyt koko viikon todella huonosti). Käytiin myös vähän shoppailemassa ja muutenkin kateltiin ihmisiä. Iltapäivästä ajeltiin bussilla takaisin laivaan, jossa otettiin parin tunnin päikkärit. Sillä aikaa laiva ehti lähteä satamasta. Merenkäynti ei ollut ihan niin kamala kuin tullessa, mutta keskiyön aikaan keinutti aika paljon. Onneksi olin niin väsynyt edellisyöstä että nukahdin vaikka aallot löi kovasti ja se ääni oli kamala. Mariellalla ei todellakaan ole oikein mitään "viihdyttävää" joten niinpä pelailtiin hytissä korttia ja syötiin karkkia. Nautittiin toistemme seurasta ja löhöttiin.

Ja sitten tuli merisairaus.

Valvottaa ja keinuttaa

Keskiviikkona matkaväsymys painoi kyllä jalkoja ja silmiä. Käytiin pikaisesti viemässä Mellunmäkeen tavarat ja otin 20min päiväunet kunnes taas hypättiin bussiin ja lähettiin keskustaan. Halusin päästä shoppailemaan Forumin GRANIT-liikkeeseen. Pyörähdettiin myös uudelleen Kampissa, ostin Hemtextistä keittiöön uuden pöytäliinan. Shoppailujen jälkeen mentiin miehen ja hänen siskonsa kanssa Tennispalatsiin katsomaan Viikossa aikuiseksi. Oli hyvä! Oikeastaan kaikki missä Minttu Mustakallio on, on hyvä! Ainoa mikä elokuvassa häiritsi, on se tyyppi joka SYKE-sarjassa näyttelee Holopaista. Siinä elokuvassa se mies oli ihan saman oloinen kuin Holopainen, enkä päässyt siitä ajatuksesta kerta kaikkiaan eroon :D No, hyvä näyttelijä ja hauska mies kaikinpuolin!

Mainoksia.

Keskiviikkoiltana löhöiltiin mahat täynnä popcornia. Mentiin aikaisin nukkumaan, että jaksan ajaa.. Torstaina lähdettiin kymmenen aikaan ajelemaan kohti kotia Ilmailumuseon kautta. Se se vasta reissu olikin, vantaalla oli kamalan isot tietyöt menossa ja navigaattori sekosi täysin. Piti mennä ihan toiseen suuntaan mutta navi vaan huusi liikenneympyrää. Lopulta löydettiin ittemme Jumbon parkkipaikalta. Tarkistettiin kartasta mihin suuntaan pitää mennä ja lopulta löydettiin perillä, muutaman ylimääräisen mutkan kautta. Puolenpäivän aikaan lähdettiin kohti kotia väsyneenä ja peräkontti täynnä tavaraa.

Oliko tämä joku hornet?

Yksityiskoneella jenkkeihin.

Oli kyllä mukava reissu ja teki hyvää! Nyt loppuviikon otan rennosti. Tänään tosin vähän siivoilin ja käyn salilla mutta muuten ei ole suunnitelmia.

See you!

♥:nunnu

Kun pullasta tuli tuutti

En ole oikein koskaan ollut varsinaisen laskiaispullan ystävä. En myöskään ole peruspullan ystävä, vaan lempparini onkin korvapuusti! Laskiaispullassa minulla jää aina puolet syömättä, koska ensinnäkään sitä ei voi syödä sotkematta ja toisekseen, kun hillo ja kermavaahto on syöty niin se itse pulla on tylsän makuinen! :D

Törmäsin tässä männä päivänä blogia lukiessa erääseen herkullisen näköiseen ohjeeseen, tuuttipullaan! Kuvat näyttivät niin herkulliselta, että tätä oli pakko päästä testaamaan. Koska herkuttelen vain kerran viikossa, niin oli odotettava viikonlopun yli. Tänään, vapaapäivänäni päätin leipoa ja pitää herkkupäivän. Ja kyllä kannatti! Nämä on hauskoja tehdä ja helppojakin. Ja on muuten parempia kuin perinteinen laskiaispulla. Täytin näihin kermaa sekä mansikka- että vadelmahilloa. Itse tykkään enemmän mansikasta :P

Tein tähän itse puolen litran pullataikinan. En ala tähän sen ohjetta kirjoittamaan, koska voitte kurkata sen tästä!

Tässäpä pieni katsaus kuinka nämä syntyivätkään:

Ensin kaulin taikinasta levyn..

ja sitten tein pizzaleikkurilla suikeleita. Yhteensä tuli 20.

Tämän jälkeen suikaleet kääritään foliotötteröiden päälle. (Tee foliotötteröt etukäteen valmiiksi)

Tekijänsä näköisiä :D Tämän jälkeen voitele kananmunalla ja laita raesokeri.

Kun pullat on tulleet uunista, anna niiden jäähtyä kunnolla ennen kuin poistat folion.

Jäähtymisen jälkeen laita lusikan avulla hillo ympäri "seiniä" ja pursottimella kerma. 

Ja sitten nauttimaan! NAM!

♥: nunnu

Fitbit mitäh?

Uusi kaverini Fitbit Charge on hyvä kaverini. Se keikkuu, tai siis ihan paikoillaan pysyy, ranteessani päivästä toiseen yötä myöten. Se kertoo miten liikun, montako askelta, paljonko kulutan ja miten nukun. 

Fitbit Chargen ominaisuuksiin kuuluu koko päivän kestävä aktiivisuuden mittaus. Laite laskee askeleesi, matkan jonka olet kulkenut, poltetut kalorit, noustut kerrokset ja ajan jonka olet ollut liikkeessä. OLED näyttö kertoo kellonajan ja päiväyksen lisäksi myös saapuvan puhelun kun olet puhelimesi läheisyydessä. Fitbit Charge myös havaitsee milloin käyt nukkumaan, jolloin asettaa itsensä automaattisesti äänettömään tilaan, samalla kun tarkkailee unenlaatuasi. Synkronoituu automaattisesti IOS, Android tai Windows puhelimen kanssa. Akun kesto jopa 7 päivää.

Lähde: täältä

Joku voisi ajatella että "onpa humpuukia". Ihan miten vain, kukin ajattelee tyylillään mutta ainakin minulle, painonpudottajalle, tämä on oiva tsemppari! Ja olen tyytyväinen, että tämä patistaa minut vielä kävelemään jos esim. askeleita onkin päivän aikana tullut vain 8000. Pikkulenkki ja mittari näyttää jo 10 000. Olen itse asettanut laitteeseen tavoitteeksi 10 000, koska se taitaa olla myös yleinen suositus. Kymppitonni paukkuu rikki kyllä lähes joka päivä helposti! Ei tarvi olla kuin 8-10h töissä niin ranneke tärisee sen merkiksi että paalu on saavutettu. Siksi illalla voi ottaa hyvällä omalla tunnolla jo vähän rennommin ;). Tässäpä muuta havainnollistava kuva FitBit-sovelluksesta, joka löytyy puhelimestani. Siitä on hyvä seurailla tarkemmin mitä on tullut tehtyä. Myös rannekkeen pikkunäytöstä näkee muutaman asian.

Töissä.

 Vapaapäivä

Nuo kerros/portaat minua vielä  vähän mietityttää. Täytyy perehtyä paremmin sen laskentatapaan.

Tämä valvoo myös unta. Puhelimen kautta voi laittaa herätyksen ja kun herätyksen aika on, niin ranneke värisee sievästi ja herättää ihmisen rauhassa. Itselleni tämä ainakin on mukava tapa herätä. Tosin on minulla vielä oikeakin herätyskello rannekkeen lisäksi soimassa, mutta usein niin, että ranneke herättää esim. 5.59 ja herätyskello on varmistussoitolla 6.01 jos en herääkkään tärinään :D Nukkumaan mennessä puhelimesta laitetaan päälle nukkuma-asetus. Ja niinpä ranneke nukkuessasi sitten tarkkailee untasi. En tiedä miten, ehkä liikkeen perusteella? Mutta ainakin kun katsoo jälkeenpäin taulukkoa niin kyllä se paikkaansa pitää ainakin herätysten osalta. Tässä muutama esimerkki: 

Yövuoron jälkeinen uni on ollut välillä aika syvää. Tuo sininen osa on sitä "hyvää unta", vaalean sininen levottomuutta ja pinkki hereillä oloa. Näköjään jossain vaiheessa ennen puoltapäivää olen käynyt vessassa, kun hereillä oloa on tuon verran. Tai sitten heräsin siihen kun posti tuli. En muista :D

Tämä on viime yöltä. Aika lyhyet unet tuli ja keskivaiheilla näköjään olen ollut levoton mutten ole ollut hereillä. Tuo alkupätkän pinkki osoittaaa sen, että on kestänyt hetki ennen kuin olen nukahtanut.

Tässä näköjään olen laittanut herätyksen kahdeksan jälkeen mutta herännyt herätyskelloon ja siirtänyt sitä parilla tunnilla eteenpäin. Haha :D Taulukko näyttää vain silti kahdeksaan asti nukkumisen. Lienen käynyt yöllä vessassa kun pinkki viiva näkyy.

Tässä on yövuoroa ennen yöunet sekä päiväunet. Alkuyö on ollut levotonta, mutta muuten näyttää ihan hyvälle.

Sellainen on tämä kapistus. Tähän voisi asentaa myös niin, että kun puhelin soi niin ranneke tärisisi. Mutten vielä ole keksinyt syytä miksi niin asettaisin. Joudunhan kuitenkin menemään puhelimen ääreen jos se soi niin ihan turhaan ranneke kädessä värisee.

Kerron tästä myöhemmin lisää kokemuksia, mutta näin viikon käytön jälkeen olen tyytyväinen tähän omaan pieneen mustaan "pöösönal treinöriini". 

Nyt onkin sopiva hetki kellahtaa kyljelleen ja painaa silmät kiinni. Edessä kaksi valvomista joten saas nähdä paljonko tulee askeleita yövuorossa.

♥:nunnu

Aika hyvä vapaapäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun aamulla herätessä ei millään jaksaisi nousta. Takana huonosti nukuttu yö. Unta n. 6 tuntia joka itselleni on liian vähän. Kävin heittämässä miehen töihinsä ja tulin kotiin. Mieli teki mennä takaisin nukkumaan mutta nälkäkin jo kurni. Niinpä mutustin aamupalan naamaan ja pistin pyykit koneeseen. Taas katsoin sänkyä huokaillen.. Olin jo luovuttaa unelle, kunnes totesin ääneen (kyllä, puhun yksin) että mulla on vain tämä yksi vapaa ja ulkona tuollainen ilma. Nyt en nuku.

Niinpä sitten pistin kampetta niskaan ja keitin itelle termariin pari desiä kaakota. Pakkasin kettureppuun kaakaon, mukin ja kameran. Pipo silmille ja huppu päähän, niin tarkeni pienessä tuulen tuiverruksessa :)

Käppäilin ladun vartta aurinkolasit silmillä kohti jäätä. Kävin vähän pidemmällä kävelemässä kunnes löysin hyvän istumapaikan. Siis sellaisen johon ei tarvinnut kömpiä puolen metrin hangessa :D.

Ja sitten nautin kupin kaakaota. Ah! Miten aurinkokin jo muka lämmitti, helmikuussa! Aurinkolasit oli kyllä hyvä olla, kirkkaus oli ihan mahdoton!

Kotiin tullessa nälkä painoi ja silmät luomet kans. Pistin ruoan uuniin ja sillä aikaa laitoin viimeiset kuvat kehyksiin. Ei ookkaan menny ku muutama kuukausi siihenkin hommaan :D

Melko tyylikkäästi tuo KalPa-huivi tuolta loistaa ;)

Jääkiekkohan on tosiaan lähellä sydäntäni. Tänään täällä Iisalmessa järjestettiin hyväntekeväisyysottelu, jossa kerättiin junnuille rahaa. Kentällä pelasi Air Force KalPa, jossa mm. Sami Kapanen ja Sakari Kuosmanen. Vastassa oli Team Tampere jossa mm. pelasi Raipe Helminen. Tokihan minun siihen oli lippu saatava ja niinpä nakotin istua äsken matsissa, joka ratkesi Team Tampereelle. Matsi oli hauska ja viihdyttävä vaikkakin aika hidastempoinen ;) 

Näiden touhujen välissä kerkesin myös käymään tunnin salilla. Tein uutta tuttavuutta kahvakuulan kanssa jo viime sunnuntaina ja nyt tutustuin siihen lisää. Onko mitään vinkkejä erilaisista liikkeistä? Muutaman hyvän jo tiedänkin..

Minulla muuten on nykyään ranteessani hyvinvointiranneke, FitBit Charge. Sain sen syntymäpäivälahjaksi. Tänään tuli rannekkeen mukaan kyllä melko hyvä päivä. Askeleita sopivasti (vielä on iltaa jäljellä) ja kulutuskin näyttää aika hyvältä. Tämä on kyllä hyvä kaveri ainakin minulle. Tsemppaa liikeelle silloin kun tekisi mieli kömpiä peiton alle ;) Teen tästä rannekkeesta vielä joskus omankin postauksen, kunhan vähän enemmän tutustun siihen.

Tältä näyttää puhelimen sovellus. Ranneke lähettää tietonsa puhelimeen josta niitä voi rannekkeen näytön lisäksi seurata. Tältä näytti tämän päivän jälkeen. Olen tyytyväinen!

Nyt tämä likka lähtee puuron keittoon ja kohta unille, viikonloppu sujahtaakin sitten töissä.

♥: nunnu

Kun tuntuu...

..siltä että pitäisi kirjoittaa mutta kuitenkaan ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Tai saisi, mutta sitä ei sittenkään haluaisi julkisesti kirjoittaa.

Nyt on ensimmäinen viikko takana tätä "uutta elämää". Tarkoitan tätä Opettelen syömään-projektia. Ensifiilikset on, että tässä tosiaan nyt syödään. Ei tule nälkä päivän aikana kun syö useasti.Itse syön viidesti päivässä, näistä kaksi on lämmintä. Kalorimäärät huitelee jossain 1900-2000 kalorin paikkeilla. Ohjelman laskurihan laski minulle yli 2100 kaloria päivittäismääräksi mutta vaikka kuinka syön niin en pääse siihen. Koska sitten tulee ähky ja huono olo.

Vaa´alla en ole käynyt, koska ohjelman virallinen punnituspäivä on huomenna. Pelottaa ja toisaalta olo on välinpitämätön. Nyt kun paino ei ole joulun jälkeen tippunut niin en vielä odota ihmettä viikon jälkeen tapahtuneen. Sitäpaitsi, ei se vaaka aina totuutta kerro. Vaatteet ja peili kertoo minulle enemmän kuin mittaustulokset. Jollekkin taass se mittaaminen voi olla ainoa tsemppi. Minulle kovin tsemppi tällä hetkellä on se, että voin hyvin. Olen virkeä ja rakastan liikuntaa!! En todellakaan olisi uskonut että sanon näin mutta totuus se on.

Työmatkalla Auroraa kuunnellen.

Olen usealle ystävälleni puhunut viime kuukausina siitä kuinka tuloksia ei saa jos "kaiken lopettaa kerralla". Tarkoitan tällä karkin syömistä, limpparin juomista, liikunnan lisäämistä ym. Minulle paras keino on ollut ottaa yksi asia kerrallaan haltuun. Ensin se oli karkin ja herkkujen syönti. Väheni kerran viikkoon elokuussa ja siitä lähtien olen tätä metodia noudattanut. Limpparin juominen oli paha paikka itselleni. Vaikka join sokerittomia niin tiesin että haluan eroon siitä koukusta jonakin päivänä. Syksyllä tai ennen joulua se ei vielä onnistunut, joten annoin asian olla. Syksyllä yritin lisätä liikuntaa, mutten oikein saanut siitä mitään irti. Tein ajatustyötä mutta oli todella vaikea saada itseään liikkeelle. Joulun jälkeen on tapahtunut muutoksia. Tuli olo, että nyt! Ja niin aloitin kuntosaliharrastuksen ja silloin tällöin kävelen töihin. Ja mikä fiilis kuntosalirääkin jälkeen on! Se on ihana! Olen keskittynyt vielä enemmän aerobiseen liikuntaan, koska olen sentään painonpudottaja. En tahdo mitään isoja lihaksia ;). Ja nyt kun opettelen syömään, niin limpparin juontikin jäi. Viikko meni niin helposti, koska mulla ei ollut missään vaiheessa nälkä! Se pirullinen pikkunälkä mikä oli helppo paikata lasillisella pepsi maxia.

Matkuksen Arnoldsista pieni makea välipala, että jaksoi shoppailla ;)

Eilen lauantaina oli herkkupäivä! En laskenut kaloreita! Olin kuopiossa käymässä ja nautin kaikesta! Siis syömisestä! :P Illaksi olin ostanut suklaata, koska päivällä sitä teki mieli.. No, illalla sitä ei enää tehnytkään mieli! Tulin melkein surulliseksi mutta sitten mieli alkoi tehdä sipsejä joten söin niitä! :P Tänään sunnuntaina olen jälleen palannut ruotuun. Vettä on mennyt tänä päivänä 2100ml tähän mennessä (kirjoitan tätä nyt n. 20.30). Aamulla söin terveellisen puuroaamupalan, kävin salilla tekemässä treenin ja muutenkin olen syönyt n. 3h välein. Tästä se homma jatkuu.. Miten helppoa elämä oikeastaan onkaan kun valmiiksi suunnittelee kaiken syömisensä! Itselläni on jääkaapin ovessa A4-paperi johon on jokainen päivä listattu kellon aikoja myöten. On myös helppo käydä kaupassa kun tietää mitä tekee ja ostaa.

Daddy´s Dinnerissä söin aurapekoniburgerin ah!

Nyt lähden katsomaan vähän metsoloita. Olen erittäin poikki tällä hetkellä, koska rakas ystäväni näytti minulle salilla uusia liikkeitä ylävartaloliikkeitä.. Nyt sitten tänään löydetyt lihakset alkavat hieman kipuilla.. Pääsenköhän huomenna sängystä ylös ;) Hehhe..

Eilen olin shoppailupäivän päätteeksi ystäväni luona, jossa tämä pieni rakas Jack Russel asustaa. Ja on niin rakas minullekkin. Tässä meillä pieni lepohetki menossa.

Ps. Nyt kun tuo liikkuminen on niin ihanaa, niin tahdon salille heti! Tai siis huomenna.. Mutta työt sotkee aina vapaa-aikaa.. Iltavuoro kutsuu enkä aamuisin pääse salille (koska siellä on ryhmät menossa). Joku ihmettelee että miksen voi mennä samaan aikaan.. Vastaus siihen on se, että käyn työpaikan salilla ilmaiseksi. Ja silloin kun siellä on toiset töissä ja vetämässä ryhmiä niin silloin ei ole työntekijöiden vuoro kuntoilla ;) Mutta siis.. Ehkä keskiviikkona ennen yövuoroa?

♥:nunnu

Opettelen syömään.

Niin siinä näköjään jossain vaiheessa elämää käy, että ihminen joutuu opettelemaan syömistä. Ei siis varsinaisesti fyysisesti, kyllä mulla purenta ja nieleminen sujuu ;) Mutta siis se, mitä suustasi laitat. 

Ennen olin mahdoton herkuttelija. Tein vain ruokia jotka olivat "jotain erikoista ja hyvää". Söin karkkia lähes joka päivä, limpparia myös. Sairastin samaan aikaan ja tulos oli 103kg. Nyt tässä "uudessa elämässä" painon laskiessa söin jo terveellisemmin. En syönyt herkkuja kuin kerran viikossa, limpparia melkein joka päivä. Painon pudotus tyssäsi.

Nyt liityin nimeltämainitsemattomaan (koska en halua mainostaa vielä..) painonhallintaohjelmaan. Kuulin siitä paljon hyvää ja sen ideologia on juuri sitä samaa mitä minä olen viimeisen puolen vuoden aikana koittanut opetella. Eli syömään oikein. Juju on juuri siinä että syöt tarpeeksi. Minä olen tähän mennessä syönyt liian vähän. Nyt minulla on tavoitteena melkoinen määrä kaloreja päivässä.. Se tuntuu paljolta, mutta nyt kun kirjoitin tulevan viikon ruokia ylös grammoineen ja kaloreineen niin ei se niin paljolta tunnukkaan. Moni voi vierastaa juuri sitä että pitää olla tarkka. Laskea kaloreita ja punnita grammoja. Olen kuullut kokemuksia ja ajattelen samoin käyvän itselleni. Nimittäin.. Kunhan kroppa ja pää tottuu uuteen ateriarytmiin, niin homma alkaa sujua luonnostaan eikä tämän jälkeen tarvitse erikseen enää punnita tai miettiä mitään kaloreita. Se jos mikä on pidemmän päälle puuduttavaa hommaa.

Ihan lyhyesti sanottuna tästä ruokavaliosta. Se on aivan normaali! Normaalia kotiruokaa, on leipää, maitoa, gluteenia.. Kaikkea tavallista! Ei tarvitse olla maidottomalla tai gluteenittomalla tai sokerittomalla tai tai tai. Aion testata tätä ja mieleni on siihen valmis. Odotan innolla huomisaamua. Aion myös opetella kolmivuorotyöläisen ruokarytmiä. Siihen minulla on selkeät ohjeet!

Lisään nyt myös liikuntaa, koska minulla on syntynyt siihen into ja nyt flunssan jälkeen on jopa ikävä salille. Huomenna lähden aloittelemaan kevyesti nyt viikon tauon jälkeen. Lepopäiviäkin pidän ja herkkupäiviä myös! Jos jotain lähtee kieltämään niin siinä käy huonosti!

Näillä ajatuksilla kohti uutta arkea!

♥:nunnu

Jumissa

Tiesin, että tämä vaihe tulee jossain vaiheessa. En vain tiennyt että se turhauttaa ja pelottaa näin paljon. Paino ei putoa. Ei ole pudonnut joulun jälkeen. Ja se oikeasti pelottaa. 

Miksi se nyt jumittui? Johtuuko kaikki siitä, että aloin liikkumaan? Menikö aineenvaihdunta sekaisin? Minulta kuitenkin löytyy monenlaisia sairauksia, joten sotkiko liikunta jotenkin nyt jotakin? Erittäin turhauttavaa ja tuntuu että tekis mieli vaan itkeä. Sortunut en ole herkkuihin kuitenkaan. Olen jatkanut elämääni ihan normaalina. Syön samallalailla kuin aiemminkin painon pudotuksen ohessa. Ongelmakohtia on toki paljon, kuten kasvisten syönti ja säännöllinen ateriarytmi (koska kolmivuorotyö on vaikea tähän yhdistää) Mutta en tiedä mistä saada apua? Haluaisin jonkin sortin ravintovalmennusta tai valmiin ruokapäiväkirjaohjeen. Mistään sellaista apua ei saa? Tai ainakaan google ei sitä kerro.

Minun liikkuminen tarkoittaa sitä, että olen käynyt salilla polkemassa kuntopyörää n.30min. Sen jälkeen olen saattanut tehdä muutamia muitakin liikkeitä, mutten koskaan niin että niistä tulisi hiki. Suurin hiki tulee pyöräillessä. Voiko muka näin lyhyessä ajassa esim. reisilihakset kehittyä niin että niiden kasvaessa paino ei putoaisi vaikka muuten pienenisi? Äh. Tahdon vain vaa´an lukeman pienemmäksi. Yksinkertaista. Enkä todellakaan tiedä mitä tekisin. Tuntuu niin, miten sen nyt sanoisi, paskalta. On nimittäin semmoinen homma, että kun pudotat paljon painoa niin toki muut ihmiset sen huomaavat. Ja nyt kun se ei putoa, niin ärsyttää kun jatkuvasti kaikki kyselee "paljonko nyt" ja niin edelleen. Eihän kukaan pahaa tarkoita, mutta pahalta se tuntuu..

Itsetunto on nyt kyllä matalalla. Kolahduksia tulee kun joku manaa lihavuuttaan vaikka oikeasti on ihan normaalipainoinen ja hyvännäköinen. Kolahduksia tulee kun katsoo peiliin, en hymyile itselleni niinkuin pari kuukautta sitten. On sentään jotain positiivistakin tapahtunut, olen vähän jo koukussa tuohon liikkumiseen! En ole varmaan kymmeneen vuoteen nauttinut liikunnasta mutta nyt minulla on jo ikävä salille, voi flunssa mene pois. Mutta toisella olkapäällä istuu sitten se piru joka miettii että liikuntako tämän jumin aiheuttaa. Mene ja tiedä, mutta olen kyllä pettynyt.

No, tästä kirjoituksesta ei varmaan saanut mitään selkoa. Tämä oli lähinnä tämmöistä purkausta, jotta olo helpoittuisi edes vähäsen.. Tekisi mieli huutaa!!!